Värkkäsin mökillä iltaa istuessamme muutaman ATC-kortin työkaverille live-vaihtoa varten. Materiaalia oli kovin niukasti, joten nämä ovat enemmän tämmöisiä "sanomalehtikatsaus" tyyppisiä tekeleitä:

 

Ja sitten vielä sunnuntai-iltana kortti "bonus-tyttärelle" Hannalle, joka sai opintonsa päätökseen, ONNEA!

 

 Sovittiin Kikan kanssa kymmenen kortin  vaihdosta vapailla aiheilla. Olipa mukava pitkästä aikaa puuhailla vähän enmmänkin korttien parissa. Sen verran harvakseen on tullut viime aikoina kortteja tehtyä, että melko kömpelöltä se tuntuu. En tiedä ovatko muut huomanneet samaa, mutta mitä enmmän kortteja värkkää sen kätevämmin ja jouhevammin se käy. Mutta tässä räpellykset jotka laitoin matkaan Kikalle menemään:

Lisäksi vielä uuden vuoden tunnelmissa tehdyt vanhemmat kortitit:

 

Ja tänään sain postia Kikalta, joka sisälsi nämä vaihtarit häneltä:

 

Kiitos Kikka vaihdosta, oli mukavaa vaihtaa kortteja kanssasi!

Vaihdettiin Sailan kanssa ensimmäistä kertaa ATC-kortteja.

Tosi upeita nämä Sailan kortit ja korttien mukana tuli vaikka mitä uskomattoman ihanaa materiaalia moniin uusiin kortteihin. Sen verran vihreä olen vielä tässä hommassa, ettei tuollaisia kaikkia ihanuuksia ole edes tullut vastaan. Tässä vaihdossa saamani kortit:

Ja nämä lähetin vaihdossa hänelle:

 

KIITOS VAIHDOSTA, SAIN TAAS MONTA HYVÄÄ IDEAA OMAAN ASKARTELUUN!

Teinpä uuden vuoden kunniaksi pitkästä aikaa pari ATC-korttia. Nämä on jo  vaihdettu Kikan kanssa 

 

Ja uuden vuoden ja päivitysten kunniaksi vielä uusi sivupohjakin, jonka löysin TUUNARIN SIVUPOHJISTA

Käykääpä kurkkimassa, siellä oli toinen toistaan kauniimpia pohjia, joten valinta oli vaikea.

Joulun alla aika meni lähinnä joulukortteja tehtaillessa, joten nyt joulun aikaan on ollut mukava tehdä vähän muunlaista askaretta. Spektrin Silkkivillasta löysin Tapaninajelulla ollessamme mallin ja langan ponchoon, joka tehdään kahdesta suorakaiteen muotoisesta palasta. Mallissa ilahdutti erityisesti se, että neulomalla on saatu aikaan harvaa ja hiukan virkatun näköistä pintaa. Minä onneton kun en nimittäin osaa virkata. Palat on nyt melkein valmiit ja odottelevat inspiraatiota joka vaaditaan ponchon kokoamiseen.

 

Vaan mitäpä onkaan tapahtunut joulun aikaan? Jouluhan on ihmeiden aikaa, eikä tämä vuosi ole tehnyt poikkeusta! Minä olen aina ollut sitä mieltä, että hullu ei huomaa ja viisas ei virkkaa mitään, ei nimittäin osaa :-(

Olen aina ihaillut kovasti monenlaisia virkkaustöitä, erityisen nostalgisia ovat ns. isoäidinneliöt, joita olen pitänyt niin vaikeina tehdä ettei tämmöiseltä kähmäkouralta onnistu millään. Vaan katsokaa ja hämmästykää:

Tällaisia syntyi eilen illalla! On muuten aika koukuttavaa puuhaa (kirjaimellisesti) en olisi millään malttanut lopettaa ja lähteä nukkumaan, kun yksi lappu vielä olisi virkattava... ja vielä yksi.... Meillä on mökillä paljolti puna-valkoinen sisustus ja sinne sopisi kuin nenä päähän torkkupeitto noista neliöistä, joten tässä pitkän tähtäimen projekti: mies ystävällisesti laski että lappuja tarvitaan enää reilu 500 kpl. Tämmöinen pikkukäsityö on paljon kivempi ottaa vaikkapa automatkoille mukaan kuin joku neuletyö, joten näitä tehdään pikkuhiljaa lisää. Sattui lankavarastoje kaivellessa löytymään melko mukavia lankojakin tähän työhön.